Lauantaina sitten ekalta radalta jopa tulos, eli 20. Ja kaikki kerrankin selkeesti mun mokia! Ensinnäkin radan alun sylivkki ja vastakäännös ihan supereita! Kukaan muu ei mennyt 2 esteelle valmiiksi, vaan liike oli vielä kohti estettä ja koirat hyppäs pitkälle tai kääntyi väärään suuntaan, kyllä on Jakkon treenistä ollut hyötyä ;) Sitten mun persjättö auttamattomasti myöhässä... Kepeillä olen koiran edessä ja hätiköin. Puomin rytmitys meni ihan päin jotain, kun Ross olikin pidempään putkessa. Siitä sitten maltoin vaatia kontaktin kunnolla vaikka rytmitinkin huonosti. Sitten liian voimakas putkijarru, koira kielsi (tämä on positiivinen virhe, sillä se reagoi muhun:)) ja taas persjättö myöhässä ja okserin rima alas. Vaikka ei niitä rimoja silti pudotella vaikka mä tekisin mitä...
Viimeinen rata eli hyppäri, osottautui mulle jotenkin tärkeäksi virstanpylvääksi tämän vuoden agilitytaipaleesta. Nimittäin olin taas ainut, joka uskalsi tehdä erilaisen ohjaussuunnitelman ja näin ollen koiran kaarrokset oli eri luokkaa kuin muilla. Lisäksi tässä on asenne kohdillaa, mä ehdin jopa nostamaan silmälaseja kesken radan ja loppusuoralla huusin Rossille, että "tule jo" :D Ja kaiken lisäksi me mentiin koko ajan täydellisesti käsikädessä ♥ On jotenkin kiva ihailla hidastuksella, miten tuo koira esim tuossa alussa pituudelta-putkeen ja putkesta-putkeen oikein potkii vauhtia ja puristaa lattiasta, että pääsis lujempaa! Kaikki muut meni siis valssaamaan okserin jälkeen, eli koira hyppäsi okserin pitkälle ja koira kalastettiin sieltä putkeen, jonka jälkeen myös putken jälkeinen hyppy meni todella pitkäksi. No, meillä tuli se okserin rima alas, joka maksoi meille sen H-SERTin, mutta se olis tullut alas varsinkin jos olisin ensin huijannut koiraa hyppäämään siitä suoraa ja sitten kääntänyt. Vitutus oli maailman suurin kaksi päivää, kun kerrankin se nolla (ja hyvä nolla vielä) noin lähellä ja H-SERTikin siitä olis tullut. Mutta nyt mä tiedän, että meistä edelleen on siihen ja mä olen oppinut suunnittelemaan ohjaukseni hyvin ja omalla tavallani!
Maanantaina mentiin sitten kentälle tekemään okseritreeniä. Tein kaikkia tekniikoita siihen yms, mutta ei tullut rima alas. Muistuttelu asiasta tuli kuitenkin varmasti tarpeeseen :) Tehtiin myös treeni, jossa koira pitää katsoa rimasta, mistä pitää ponnistaa. Ross (ja useaimmat koirat varmaan) katsoo siivekkeestä ponnistuspaikan, joka on siis väärin. Tämän olen huomannut esim tilanteessa, että rima on jo pudonnut ja mennään samalla hypylle uudestaan, niin Ross edelleen hyppää vaikka rimaa ei ole... Ei hyvä! Janita joskus neuvoi okseritreeniksi, että laitetaan siivekkeitä tyyliin 5 peräkkäin ja viimeiseen rima tai joku lötköpötkö, koska koira tod näk putoaa suoraan sen päälle. Me tehtiin tätä joskus minirimalla, ettei käy vahinkoa. Ja kyllä, koira ponnistaa niin, että pääsisi ekan siivekkeen kohdalla olevan riman yli, ja putoaa suoraan viimeisellä siivekeparilla olevan riman päälle tai jopa ennen ja joutuu ponnistamaan uudestaan. Meillä oli nyt varmaan 7 siivekeparia ja viimeisellä rima maksissa. Ross ponnisti varmaan kolmannen parin kohdalta, mutta sillä on niin uskomaton se ponnistusvoima, että pääsi riman yli kuitenkin. Palkattiin sitä sitten siihen viimeiselle siivekkeelle "kujan" sisälle. Niin se tajusi, että ei ole pakko ponnistaa niin äkkiä, ja oppikin sitten katsomaan rimaa. Alla hieno kuva treenistä. Harmaat tassut kertoo, mistä Ross ponnisti eka ja minne laskeutui ja sitten mustat, minne päästiin ja miten sen pitäisi mennä. Ross on tosiaa tehnyt tätä ennenkin, mutta ekalla kerralla ponnisti jo ennen ekaa siivekettä.
Lauantaina oli Nettan kanssa treenaamassa rataa. Iralla meni oikein hyvin, kepeissä oli vielä verkkoja ja muuria se ei hyppää koskematta. Tuo muuri on mutkikas juttu, katsotaan mitä sen kanssa keksitään. Rossin kanssa olin jo ihan väsynyt ja ohjaus oli ihan peestä. Kontaktit todella hyvät!!
Sunnuntai oli myös agilitytäyteinen. Kaupungilla oli RKS:n avajaiset, jossa meillä oli ensin flyball-näytös ja sen jälkeen agility knock-out kisa. Alusta oli ihan hirveä!! Isoa soraa, jossa itsekin meinasin jo kaatua rataantutustumisessa. Ross oli kuitenkin varmaan ainut maksi-koirista, joka teki kaikki suorituksensa täysin puhtaasti, ei yhtään rimaa tai mitään muutakaan. Ross vaan suti niin prkeleesti, kun sillä ei ole kuin yksi vaihde ja se on täysillä. No ei se raukka päässyt täysillä, kun poweri takajaloissa pistää sutimaan vaan. Tuossa kisassa ei esim rimanpudotukset haittaa vaan vaan aika. Joten tultiin toiseksi kolmella täysin puhtaalla radalla <3
Sieltä sitten suoraan RKS:n kentälle Marko Mäkelän koulutukseen. Rata oli kiva ja vaativa, Ross oli ihana! Huippu pätkiä ja uutena ohjauksena "kopteri", joka oli vaikea, mutta tehokas :) Päästiin jopa esteelle 21 puhtaasti, jeij! Toisessa setissä Ross selvästi jo väsyi ja alkoi tekemään omia ratkaisuja. Ihme koira, täydessä terässä pysyy ohjauksessa, väsyneenä irtoaa milloin minnekin :D
Ira ja Markus sai myös hyvää oppia, Markus kävi siellä toteamassa, että treenin puutetta :D Eli ehkä mun ei enää pidä sitä patistaa treenaamaan, vaan tajuaa nyt itsekin ;) Hassua katsoa, kun Irakin on jo niin iso agilitykoira ja tekee hienoja juttuja hienoista ohjauksista!
Perjantaina käytiin jäljellä. Liinulle ja Rossille jälki, jossa muutama makkara siellä täällä, mutta ei keppejä. Liinun jana oli hieno, se ampui sinne :) Liinun jälki taas tasasen varmaa ja tarkkaa, ja silti vauhdikasta työskentelyä. Rossin jälki sen sijaan oli vissiin vähän turhan kauan vanhentunut, ja se haparoi paljon ja päätin keskeyttää. Ira ja Markus jäljesti 30m vauvajäljen, jossa oli ruokaa ja tyhjiä, hienosti meni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti