Itse nostan pennulle rimat noin 5cm korkeuteen, kun pentu on noin 4kk. Siitä sitten alimpaan miniin 6kk koiralle. PIKKUHILJAA 5cm kerrallaan nostan rimat niin että 10kk koiralla on 40cm rimat. Tästä eteenpäin nostan edelleen 5cm kerrallaan, kunnes koira on 1wee ja nostan viimisen kerran ja silloin korkeudeksi 65cm.
Treenaan näillä korkeuksilla aina ihan normaalisti siis rataa, tekniikkaa yms.
JOKA kerta kun nostan rimaa, pitää koiralle ensin opettaa hyppäämään tätä uutta korkeutta. Olen huomannut, että jo 5cm nosto saa jotkut koirat alittamaan riman, tai roiskimaan rimat alas. Joka korkeudella siis opetan taas kaikki tekniikat (valssi, takaakierto, jaakotus, niisto yms yms) koiralle, koska koiran täytyy muuttaa hiukan hyppytyyliään. Jos koira alittaa rimaa, laitan toisen riman alle. Teen myös aina tälläistä hyppytreeniä koiralle, kun rima nousee ja usein myös ennen treenejä lämmittelyksi kokeneellekin koiralle. Siinä koira oppii hyvin kokoamaan itsensä ja hyppäämään kunnolla etupää edellä ja takapää vasta sitten. Usein näkee koiria jotka ponnistaa tasajalkaa, kun rimakorkeus nousee - VARSINKIN käännöksissä.
Erikseen tietty hyppytekniikka treeniä ihan matalilla rimoilla Vappu Alatalon oppien mukaan.
Olen näitä asioita pohtinut paljon ja kouluttanut nyt Liinu-ongelmaisen jälkeen 4 bortsua hyppäämään pennusta aikuiseksi, ja kaikki kääntyy hienosti ja keskittyy rimoihin. Tosin sikailuakin löytyy, mutta sillä ei ole mitään tekemistä hypyn osaamisen kanssa :D Näitä ideoita ja pohiskeluja olen tehnyt rimakorkeuksista One Mind- kouluttajien kanssa ja tuo hyppytreenikin on heiltä peräisin.
Toivon, että tämä kokemukseni auttaa edes jotain teistä :) Liian usein varotaan nostamasta ollenkaan rimoja ennen kuin koira on 12kk, jolloin koira on jo oppinut hyppäämään yhtä tiettyä korkeutta. Koita sille nyt vuoden jälkeen kertoa, että "ei kun nyt ponnistetaankin viisi kertaa enemmän ja käännytään samalla". Tai nostetaan liian nopeaan rimat, eikä opeteta koiralle niitä välikorkeuksia, jotka valmistelevat koiraa seuraavaan korkeuteen, kun tosiaan tuo 5cm on jo varsinkin bortsulle iso ero, kun se hyppää laakaa. Sitten rimoja tippuu, ohjaaja on tyytymätön, koira paineistuu, alkaa yrittämään liikaa, alkaa ponnistamaan liian kaukaa, tai menee ali. Onko agility silloin kivaa?
Nimimerkillä odotin Liinun kanssa vuotiaaksi ennen kuin nostin rimoja, koiran vauhti agilityssä oli noussut vuodessa ihan tappiin. Sitten rimoja ylös (vaikka nostinkin suht rauhassa niitä), koira oli jo oppinut siinä vauhdissa etenemään, ei siinä sitten enää mitään rimoja kerjennyt katsomaan ja rops rops kuului vaan kun koira meni radalla. Sitten aloinkin vaatimaan, että nyt keskitytäänkin rimoihin, koira ei ymmärtänyt, miksi ei saisi paahtaa täysillä, kun tähänkin asti on saanut?!?! Siinä olikin sitten soppa valmis ja koira ponnistaa nyt 4m ennen hyppyä ja laskeutuu suoraan riman päälle, kun tulee uskon puute. Ja tiedän, että koira osaisi hypätä, jos en olisi tyrinyt, koska kotona menee salaa 75cm portin yli ihan tosta vaan. Toista on nyt esim Rossin kanssa, jolle on alusta asti kerottu, että tässä on tälläisiä juttuja minkä yli pitää puhtaasti päästä KUN vauhti on tapissaa lujaahan se menee ja hyppää hienosti <3
Rossin tyylinäyte, miten voi täydessä vauhdissa keskittyä rimaan, koota itsensä ja kääntyä.
Tässä BJ ponnistaa huonosti hypylle (tasajalkaa), eikä saa vauhtia hypylle kunnolla, eikä tuosta pysty kääntymään.
Tässä Kuura ponnistaa oikeassa järjestyksessä ja pystyy kääntämään heti.
Hyvä artikkeli! Tuli itsellekin miettimisen aihetta... :> Tällä hetkellä Hoina hyppii kyllä maksirimojakin ja pitää ne ylhäällä, joskus pienen muistuttelun jälkeen. Vauhdin nousun tappiin asti tunnistan kyllä, joten odotettavissa on rimaongelmia. Nyt olenkin hirveästi tehnyt pieniä tekniikkapätkiä kotipihalla uusilla korkeuksilla ja hyvin pysyvät. Jos putoaa, suoritus seis, pieni "oho" ja uusi yritys, jolloin yleensä toimii taas. :)
VastaaPoista